Ollu aivan sekasi koko päivän, eikä mistään oo tullu mitään..
Miks pitää valehdella, kun voi puhua tottakin?
Miks tiuskia, kun voi puhua nätistikkin?
Miks satuttaa, kun voi olla satuttamattakin?
Miks pettää luottamus, kun sen voi pitää ?
Miks olla surullinen, kun voi olla onnellinen?
Miks vihata, kun voi rakastaa?
Oon miettiny, että minkä takia ihmiset lupailee asioita mitä ei pidä ? ja minkä takia se lupaus minkä on luvannut on nii vaikea pitää ? Moni lupailee ikuista rakkautta , mutta voiko sitä oikeesti luvata ? Voiko toiselle sanoa sen lauseen :" en ikinä jätä sua " , "en ikinä petä ", "enkä varsinkaan satuta" . Mun mielestä kaikki nuo kolme lausetta on liian suuria luvattavaks, koska jokainen meistä tulee jossain vaiheessa rikkomaan ne. Ehkä ei tänään, ehkä ei huomenna, mutta jossain vaiheessa. Ehkä ei kaikkia, mutta ainakin yhden niistä.
Pettäminen on iso asia ja aina miettii omalle kohdalleen sitä, että pystyiskö antamaan sille rakkaalle anteeksi pettämisen. Ainahan sanotaan, että jos tarpeeks rakastaa nii kaiken pystyy antamaan anteeks. En ite tiiä pystyisinkö antaa pettämistä anteeks. Rupeis vaan miettii, et "koskakoha se tekee uudestaa sen" "mitä jos mussa on joku vika, enkä riitä " . On raskasta kulkee nuo ajatukset mielessä päivästä toiseen.
Jos mua petettäis tulis ainaki se tunne, että mä en riitä. Mussa ei oo tarpeeks jollekki.
Varmasti, jos sitä rakkautta oikeesti löytyy kaiken pystyy antaan anteeks, mutta jatkuisko suhde normaalisti sen jälkeen ? Moni vamaa miettii myös sitä, että kannattaako tunnustaa jos pettää ? mitä jos se toinen ei sais koskaa tietää. Eihän mut sit tartte kertoo..
Mun mielestä se asia ei oo noi. Mä en ainakaa pystyis elää semmosen asian kaa, et oisin jollekki läheiselle aiheuttanu tommosta mielipahaa eikä se edes tiedä siitä.. Kyllä mulla ainaki rupeis pikkuhiljaa omatunto kolkuttaa.
Jos totta puhutaan on mullekki annettu pettäminen anteeks ja oon tosi kiitollinen siitä. Mä kadun mun tekoja niiku varmaan kaikki, jotka sen on tehnyt. Sitä kautta ainaki tajusin sen, että on maailmassa ainakin se yks ihminen kuka mua oikeesti rakastaa ja kuka tekis mitä vaan, että sais pitää mut vieressä.
Niin ja täähän oli vaa mun mielipide asiaan. Ei kaikilla välttämättä oo sama. Mä en hyväksy pettämistä ja se siitä. Mites te ? minkälaisia mielipiteitä teillä on tähän ?
"kerran pettäjä aina pettäjä", en menis sanomaan. En alleviiva tuota asiaa. Ihmiset muuttuu, jos sitä haluaa. Jos sä kerran petät ei se tee susta pettäjää. Miettikää näitä asioita, oikeesti ja sitä, että mitä kannattaa tehä ja mitä ei.
Mun mielestä se rakkaus on sitä, että pystyy antaa vapautta eikä kytätä toisen joka ikistä liiketta. Pitäis luottaa ilman, että tarvii lukea tekstarit yms. Oon ite huomannu, että se luottaminen ei välttämättä oo aina nii helppoa. Vaikka kuinka haluis, et asiat on hyvin ja et pystyis luottaa nii se ei todellakaa oo aina nii helppoo.
Ku rakastaa nii rakastaa sille ei voi mitää. Eihän sitä ite päätä kehen rakastuu. Sydän vie mukanaan. Ehkä väärälle tielle tai sitte oikeelle. Pää sen päättää kumpi tie on oikee. Kannattaa valita se oikea polku, ettei sit myöhemmin kaduta.
nimimerkillä kokemusta on
Bruno mars- When i was your man
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti